Luin Leena Lehtolaisen kirjoittaman dekkarin Minne tytöt kadonneet, joka on ilmestynyt vuonna 2010. Kirjan sivumäärä on 342. Teos kuuluu suosittuun Maria Kallio -dekkarisarjaan ja on sarjan yhdestoista teos. 

Maria Kallio on espoolainen poliisi, joka palaa kotiinsa Espooseen Afganistanista, jossa oli kouluttamassa poliiseja paikallisessa poliisikoulussa. Palattuaan takaisin Espooseen pääsee hän selvittämään kolmen maahanmuuttajatytön mystisiä katoamisia. Pian paljastuu, että yksi kadonneista tytöistä löytyy surmattuna eräästä puistosta. Maria Kallio alkaa selvitää tapauksia, ja pian alkaa selvitä erikoisia yhtäläisyyksiä tyttöjen katoamisiin liittyen.

Miljöönä toimii Espoo, sekä ajoittain Afganistan, koska Kallio muistelee menneisyyttään Afganistanissa. Kirjassa kuvataan tarkasti paikkoja, kuten katuja ja puistoja. Tapahtumat ajoittuvat 2000-luvulle.

Maria Kallio on espoolainen perheenäiti, joka on ammatiltaan poliisi. Hän on palannut takaisin Suomeen Afganistanista, jossa oli kouluttamassa paikallisia poliiseja. Kallio kuvataan ahkeraksi ja pelottomaksi persoonaksi, joka ei anna pelolle valtaa, vaikka on menneisyydessään joutunut kokemaan kauheita tapahtumia. Kirjassa kadonneet maahanmuuttajatytöt Aziza Abdi Hasan, Sara Amir, Ayan Ali Jussuf sekä Noor Ezfahani ovat teini-ikäisiä muslimityttöjä, joita yhdistää halu kulkea omia polkujaan välittämättä muiden mielipiteistä. Tytöt vierailevat säännöllisesti tyttökerhon tapaamisissa, jotka auttavta heitä sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin.

Kirjassa valtaa käyttävät miehet, sillä esimerkiksi maahanmuuttajatyttöjen perheissä miehet päättävät asioista, eikä naisilla ole valtaa sanoa omia mielipiteitään. Sen sijaan naiset ovat vallankäytön kohteena, koska heitä kohdellaan määräilevästi. Naisilla ei ole kirjassa oikeutta omaan mielipiteeseen, sillä esimerkiksi maahanmuuttajatyttö Noor olisi halunnut opiskella lääkärisksi, mutta perheen miehet olivat asiasta toista mieltä. Vallankäyttö johtaa esimerkksi yhden tytön kuolemaan, sillä tyttö olisi halunnut vasten muiden tahtoa seurustella suomalaisen pojan kanssa.

Teoksen kuvaamassa maailmassa on vaikeaa olla tyttö/nainen, sillä heitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Kaikki päätösvalta on miehillä, eikä naisilla ole oikeutta päättää edes itseään koskevista asioista, vaan heidän täytyy myöntyä miesten päätöksiin. Kirjassa kuvataan naisten alistettua asemaa.

Teos vaikutti tietoihini siten, että sain uutta tietoa maahanmuuttajaperheiden sisäisestä arvojärjestyksestä ja siitä, millaisessa asemassa naiset todella ovat. Itseäni suututti se, että naiset kuvattiin alistettuina vain siksi, että he eivät elättäneet perhettä vaan he huolehtivat kodista ja lapsista. Sen sijaan miehet elättävät perhettä, joten kaikki valta oli keskittynyt heille. Mielestäni se on väärin, sillä myös naisilla täytyisi olla sananvaltaa varsinkin itseään koskevissa asioissa.

Kirjan aiheena on Suomessa nykyään ajankohtainen asia eli maahanmuutto. Teemana sen sijaan toimii sukupuolien välinen eriarvoisuus ja identiteetti.

Mielestäni lukemani kirja oli mielenkiintoinen ja selkeä. Kirjaa oli helppo lukea, sillä juoni oli yhtenäinen ja mukaansatempaava. Jännitystä lisäsivät erikoiset juonenkäänteet, jotka sotkivat ratkeamassa olleita mysteerejä.