Kohtalottomuus

Luin kirjan Kohtalottomuus, jonka on kirjoittanut unkarilainen Imre Kertész vuonna 1975. Kirjan on suomentanut Outi Hassi. Julkaisun aikaan kirja ei juuri saanut huomiota Unkarissa, mutta julkisuuteen se nousi 1990-luvulla erityisesti Saksassa.

  Kohtalottomuus on elämänkerta, jossa seurataa nuoren unkarilais pojan Gyurkan joutumista Budapestista keskitysleirille Auschwitziin. Kirja kertoo kronologisessa järjestyksessä pojan elämästä. Tarina alkaa Gyurkan huomioilla siitä, kuinka hänen kotikaupungissaan aletaan erotella ihmisiä suurilla keltaisilla tähdillä toisistaan. Gyurka itse, hänen isänsä ja äitipuolensa ovat mm. yksiä heistä, joiden on käytettävä keltaista tähteä. Tähdillä juutalaiset eroteltiin muusta kansasta, mutta nuori Gyurka ei ymmärtänyt sitä vielä silloinkaan kun hänen junansa saapui Puolaan ja suuri joukko muita juutalaisia hänen lisäkseen asteli Auschwitzin porteista sisään. Lukija tietää natsi-Saksan kauheudet ja työleirien todellisuuden, mutta Gyruka uskoo vielä työleirin alussa paikan olevan hyvä ja oikeudenmukainen. Kirjassa keskitysleiriä on kuvailtu toteavasti, aluksi jopa ihailevasti sekä ilman mitään ennakkoluuloja.

  Kertészin kirja oli todella vaikuttava teos. Olen lukenut muutaman kirjan natsi-Saksasta aiemminkin, sekä juutalaisten että itse saksalaisten näkökulmasta. Kohtalottomuus sai minut kyyneliin, sillä se kertoi koskettavasti oman ikäiseni pojan elämästä. Kirjasta huokui sokea usko vanhempiin auktoriteetteihin. Kirjan lopussa pohditaan suurempia ja syvällisempiä asioita, kuten pitäisikö unohtaa, kuinka elämää jatketaan? Todella vaikuttava teos.